1. ja 2. ajopäivä: Chicago - Bloomington - Saint Louis

1. ajopäivä

Matkan alku oli takkuinen. Pyörävuokraamossa sattuneiden ongelmien vuoksi lähdimme liikkeelle kolme tuntia myöhässä. Onneksi ensimmäiseksi päiväksi oli suunniteltu lyhyehkö ajomatka, juuri tälläisten tilanteiden varalta.

Chicagossa oli kuuma. Olimme varautuneet 15 asteeseen, mutta mittari näytti lähes kymmentä astetta enemmän. Hiki. Tankit olivat valmiiksi täynnä, joten suuntasimme suoraan baanalle tuulettumaan. Ulospääsy kaupungista kesti kauan. Miljoonakaupungeissa kannattaa varautua siihen, että välimatkat ovat piiiiitkiä ja etenkin ruuhka-aikoina etenemät lyhyitä. Saavutimme lopulta Route 66 -reitin Chicagon alkupisteen, josta karautimme vauhdilla matkaan.

Vettä ja tuulta, etenkin tuulta!

Maisema oli tasaista. Ei ainuttakaan mäkeä, ei liiemmin mutkia. Ympärillä maalaismaisemaa ja peltoja silmänkantamattomiin. Kuumuus oli tukahduttavaa, jopa suurella valtatiellä, interstatella kovassa vauhdissa. Kuten aamuinen säätiedotus ennusti, olimme kahden ukkosrintaman välissä ja mitä pidemmälle matka eteni, sen synkemmältä edessä näytti. Visiireihin ropsahti muutama pisara vettä ja vielä toiset mokomat sadevaatteiden vaihdon jälkeen, mutta ihme kyllä, emme osuneet keskelle ukkosmyrskyä. Tuuli oli uskomattoman kova. Nämä valtavan laajat, tasaiset tienoot antavat tuulelle massiiviset voimat. Saimme hiuksen hienon tuntuman siitä, millaista olisi kohdata peltoja pitkin vyöryvä, kaiken nielevä tornadomassa. Armotonta.

Piipahdimme ajopäivän aikana vain parissa kolmessa kahvilassa nopealla tauolla. Tankkasimme pyörät kerran. Bloomingtonissa kaarsimme etukäteen varatun Baymont Inn & Suites -hotellin pihaan juuri ennen auringonlaskua. Tavaroiden purku, pyörien jarrulevy- ja vaijerilukitus, ahnas ruokailu kaikilla kaloreilla ja päälle makoisat yöunet. Olipa uuvuttava päivä.

Ensimmäisenä ajopäivänä kilometrejä kertyi noin 250.

2. ajopäivä

Bloomingtonissa heräsimme helteeseen. Edessä olisi uusi päivä leivänpaahtimessa. Lähdimme liikkeelle yhdeksältä, kuten tästä eteenpäin joka aamu. Tällä etapilla Historic Route 66 kiersi muutaman idyllisen, vanhan kylän läpi. Niiden keskusaukioita oli entisöity hyvällä maulla. Esimerkiksi Carlinvillen rauhallinen tunnelma johdatti meidät mukavasti menneeseen aikaan. Olin kuvitellut nämä kylät turistirihkamaa myyviksi halpapaikoiksi, mutta ainakaan toistaiseksi sellaisia ei ole tullut vastaan. Tämän osuuden varrella oli nähtävissä myös suojeltuja, vanhoja Route 66 -tiepätkiä nykyisen ajotien vieressä.

Kylä. Älkää kysykö mikä?

Minua alkoi ahdistaa jo tässä vaiheessa matkaa. Vaikka maisemat olivat olleet toistaiseksi tasaisen tappavia, näissä pienissä, historiallisissa kylissä olisi paljon ihasteltavaa ja kuvattavaa. Olisi mukava istahtaa jokaisessa kahvilassa, ottaa kuva kaikista vanhoista rakennuksista, elämää nähneistä huoltoasemista ja autokorjaamoista. Jos olisin reissussa yksin, pettäisi matka-aikatauluni jo toisena päivänä. Lieneekin hyvä, että olemme tällä 4000 kilometrin matkalla isolla porukalla, jota ei ole mahdollista pysäyttää jokaisen nätisti ruostuneen pömpelin ja kauniin kyltin kohdalla. Huomaan, että minua ahdistaa myös se, ettei ole aikaa perehtyä ohikiitävien paikkojen menneisyyteen. Route 66 historia on pitkä ja mielenkiintoinen, luettavaa olisi useiksi viikoiksi. Aikaa lukemiseen ei kuitenkaan ole. Minun onkin välillä vain itsekseni todettava, että ajoimme juuri erään pikkukylän läpi. Oli kiva.

Gateway Arc

St. Louis 

Saavuimme Saint Louisiin illansuussa. Lipuessamme keskustaan ylitimme suuren ja majesteettisen Missisippi-joen. Samalla ylitimme osavaltioiden rajan. Jätimme taaksemme Illinoisin ja saavuimme Missouriin.

Saint Louisin ehdoton ykkösnähtävyys Gateway Arc, portti länteen, erottui jo kaukaa. Huikenteleva teräsmonumentti on suomalaisen Eero Saarisen vuonna 1965 suunnittelema muistomerkki. Se rakennettiin muistoksi merkittävästä maakaupasta, joka tehtiin vuonna 1803. Tuon kaupan myötä Amerikka laajeni länteen, kun se sai omistukseensa Ranskan entiset alueet aina Kalliovuorille saakka. Gateway Arcilla on pitkä ja tapahtumarikas historia. Kaaren rakennusvaihe venyi valtavasti ja monenlaisia ongelmia on riittänyt aina tähän päivään saakka.

Gateway Arc on upea! Gateway Arc oli myös suljettu! Voi kökkö! Meitä ei näytä lykästävän. Emme päässeet Arcin huipulle, 192 metrin korkeuteen ihastelemaan St. Louisin kaupunkia. Piipahdimme kuitenkin jättimäisen monumentin alakerrassa. Remontin keskellä oli mukavan viileä matkamuistomyymälä. Tsekkasimme vieressä virtaavan Missisippi-joen rantamaisemat, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin pyörien selkään. Days Inn St. Louis Westport -hotellin pehmeät sängyt ja viileät suihkut odottivat.

Viileydestä tuli mieleeni kylmät juomat. Tiesittekö, että juuri täällä St. Louisissa herra Charles Leiper Grigg kehitteli 7 Up -juoman vuonna 1929.

Toisena ajopäivänä kilometrejä kertyi noin 300.