10. ajopäivä: Las Vegas - Barstow

10. ajopäivä

LAS VEGAS, HELVETIN ESIKARTANO! Vietimme kaupungissa kaksi yötä ja yhden lepopäivän. Siinä oli kaksi yötä ja yksi päivä liikaa. Vegasin parasta antia lienevät erilaiset huippuluokan esitykset ja showt, joita hotellien suuret esiintymisareenat ovat pullollaan, muuten kaupungissa ei ole mitään nähtävää. Epämiellyttävä tekokaupunki täynnä rahanahneita ja pinnallisia turisteja. Vaan tulipahan käytyä.

Saluunassa on tunnelmaa

Kylät kuin lännenelokuvissa

Las Vegasista matka jatkui täysin toisenlaisiin maisemiin. Otimme suunnaksi Death Valleyn kansallispuiston. Tankkasimme pyörät ja vesivarastot ääriään myöten täyteen ja lähdimme ajamaan tasaista ja suoraa 95-tietä luoteeseen. Ohjaustankoa käännettiin ensimmäisen kerran vasta 200 kilometrin päässä, kun kurvasimme pieneen ja syrjäiseen Beattyn kylään. Nautimme virvokkeet paikallisessa saluunassa. Oluiden lisäksi saimme aikamatkan sadan vuoden taakse. Happy Burro Chili & Beer oli autenttinen old west -saluuna ja sen vakiasiakkaat vielä aidompia lännenmiehiä. Epätodellinen olo. Tämä reissu on silkkaa inkkaria ja länkkäriä!

Rhyoliten kylä. Vanhojen talojen raunioita. 

Beatty oli viimeinen miehitetty pysähdyspaikka ennen Mojaven autiomaata. Keskellä hiekkaerämaata tiellemme osui vielä hylätty, raunioitunut Rhyoliten aavekaupunki. 1900-luvun alussa kukoistaneesta kullankaivajien kylästä oli jäljellä muutama hylätty rakennus. Tämän näyn jälkeen ei tullut pennin vertaa todellisempi olo!

Death Valley

Päivä aavikolla

Laskeuduimme suola-aavikolle loivaa, pitkää ja autiota tietä pitkin. Mitä pidemmälle matka jatkui,
sitä kuumemmaksi ilma muuttui. Tuuli tyyntyi ja hiki nousi pintaan. Paahtavaa! Kuolemanlaakso on totisesti yksi maailman kuumimmista paikoista. Pyörän ulkolämpömittari kipusi aavikon matalimmassa kohdassa, Badwaterissa 40 asteeseen. Melko tukala kuumuus varjossa. Me paahdoimme eteenpäin kypärät päässä, auringon korventaessa niskaa. Vuorten ympäröimässä autiomaassa ei ollut pienintäkään tuulenvirettä, ei lainkaan kasvillisuutta, ei ensimmäistäkään ruohotupsua, saati puuta, jonka alta hakea varjoa. Oli vain hiekkaa ja kukkuloita. Ja suolaa. Ja kuiva suu.

Fiilistelyajoa aavikon vieressä, vuoriston juurella. 

Koska aavikko sijaitsee kansallispuistossa, tiet ovat hyvässä kunnossa. Ajon aikana ei tarvinnut tuijottaa asfaltissa vaanivia miinoja, vaan kuljettajakin saattoi nauttia kuumaisemista rauhallisin mielin. Teimme yhden pysähdyksen Furnace Creekin opastuskeskuksessa. Paikka ilmestyi eteemme kuin tyhjästä, luulin kangastukseksi, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että rakennukset olivat aitoja ja 

kahvilan tarjoilijakin elävä homo sapiens.

Suola-aavikko

Kansallispuiston tiet ovat hyvässä kunnossa

Death Valley sijaitsee kuumassa ja kuivassa Nevadan osavaltiossa. Espanjaksi sana nevada tarkoittaa lumista. Olen ihmetellyt tätä outoa asiayhteyttä, mutta ymmärrän sen nyt. Läheisen vuoriston, Sierra Nevadan lumihuiput ovat seuranneet meitä koko tämän päivän. Ne näkyvät kauas. Korkein ja lumisin huippu, Mount Whitney (4421 m) on Yhdysvaltain toiseksi korkein vuori Alaskan Mount McKinleyn
jälkeen. Nelitonniset, valkoiset lumihuiput ja merenpinnan alapuolella sijaitseva valkoinen suola-aavikko – melkoinen kontrasti.

Merenpinnan alapuolella ollaan

Death Valleyn kuumaisemaa huikeissa väreissä

Death Valley ottaa luulot pois. Kännykät eivät toimi 250 kilometrin matkalla. Hätäpuhelimia on tien varressa muutamia, mutta jos jotain sattuisi, olisit polttavan auringon alla, täysin ohikulkijoiden varassa. Jos lähdet liikkeelle moottoripyörällä, älä lähde yksin. Kahden kulkuneuvon ryhmä on ehdoton minimi. Pimeällä pysyisin Kuolemanlaaksosta poissa. Ja se vesi. Muista juoda. Lämpöhalvaus tulee nopeasti ja varoittamatta. Osa meistä oli loppumatkasta huonovointisia.

Hiekkapuhallussimulaattori

Autiomaan jälkeen matka jatkui interstatella. Luulin jo kokeneeni kaikki suurimmat tuulet. Jos vielä olisi yksikin massiivista tuulta kuvaava ylisana jäljellä, käyttäisin sen nyt. Puskimme nimittäin kohti Barstowia sellaisessa hiekkapuhalluksessa, ettei mitään tolkkua. Iholle kuivunut hiki, aurinkorasva ja siihen tarttuva hiekka kruunasivat extreme-päivämme. Kaarsimme hotellin pihaan minuuttia ennen auringon laskua totaalisen uupuneina, kiitollisina ja ikionnellisina. 

Majoituspaikkamme Barstowissa oli Sleep Inn Barstow on Historic Route 66.

Kymmenentenä ajopäivänä kilometrejä kertyi huikeat 610.