3. ja 4. ajopäivä: St. Louis - Springfield - Oklahoma City

3. ajopäivä

Sääennuste lupasi rajua saderintamaa tämän päivän ajomatkalle. Pujottauduimme heti lähtöviivalla sadevaatteisiin ja hyvä niin. Ensimmäisellä puoliskolla vettä tuli messevästi Missourin tasaisen tappavan maiseman jatkuessa ja jatkuessa ja jatkuessa. Pidimme pitkän lousastauon Rolla-nimisen kylän saluunassa. Sunnuntailounaalle heilahti myös paikallinen perheenisä, stetsonipäinen mies pistooli vyöllä. Stetsoni päässä ja pistooli vyöllä. Perheenisä. On tähän elämään tottumista.

 Raskas pilvimassa väistyi vasta lounastauon jälkeen. Simpsonien kotikaupunkiin, Springfieldiin, oli matkaa vielä 100 km, kun tapahtui ihme: maisema muuttui. Äärettömäksi luulemani missourilaistylsyys muuttui laakista kukkuloiden täyttämäksi, reheväksi metsämaisemaksi. Tervetulleen maastomuutoksen myötä tulivat myös korppikotkat. Saattavat toki olla myös kondorikotkia, haaskalintuja joka tapauksessa ja niitä on paljon! Mustat, jättimäiset tuonelan linnut liitelevät isolla porukalla ympyrää kaikkialla. Ei taida olla pitkäikäisiä näiden pihapiirien pienet Tessut.

Majoituimme Springfieldissä hotelli Arbor Suites Medical Milesissä. 

Kolmantena päivänä ajokilometrejä kertyi vähän alle 400. 

4. ajopäivä

Tämän päivän reitille osui taas muutama pieni, vanha kylä keskusaukioineen, kahviloineen ja antiikkikauppoineen. Viimeksi mainittuja saattaa olla näissä syrjäkylissä useita. Ihmetyttää, että kuka tälläistä määrää antiikkia täällä oikein ostaa? Turisteille tuskin mahtuu kyytiin, tai en minä ainakaan saanut kuljettajalta lupaa ostaa antiikkilipastoa, vaikka olisihan se ihan hyvin takalaukun päälle mahtunut. Vaihtavatko paikalliset tätä antiikkitavaraa keskenään vai pölyttyvätkö tavarat vain kaupassa vuodesta toiseen ja muuttuvat päivä päivältä antiikkisemmiksi. Mene ja tiedä. 



Tänään vaihtui taas osavaltio. Hurautimme Missourista Oklahomaan. Siinä välissä Historic Route 66 tekee lyhyen mutkan Kansasin kautta. Muistiin merkittäköön siis yksi osavaltio enemmän, aiemmin ilmoittamani kahdeksan lisäksi. 

Karjalaitumet lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Nämä elukat eivät ole pieniä kotikylän mansikkeja vaan astetta rotevampia härkiä, jättiläisbulleja. Teksasin ranchit eivät liene enää kaukana. Kuljettaja näyttää ajavan jo haarukka ja veitsi kädessä. 

Amerikan ihmeitä Amerikan sydänmailla

Ensimmäinen drive in -elokuvateatteri bongattu. On niitä olemassa, oikeasti! Sinisissä lappuhaalareissa ja heinähatussa hääräävä isäntä bongattu myös. Ei ne olekaan pelkkiä lastenelokuvien satuhahmoja.

Nowhere on Route 66 -baari

Päivän ehdoton kohokohta oli lounastauko autioituneessa Aftonin kylässä, vanhalla huoltoasemalla. Ränsistyneestä, aaltopeltisestä asemasta oli tehty hämyinen, ikkunaton baari. Seinät kyhätty sieltä täältä löytyneistä romulaudoista, vanhoja, ruostuneita kylttejä paikat täynnä. Näkemisen arvoinen, paikallistenkin suosima paikka. Nowhere on route 66 - vahva suositus, jos haluaa nähdä ripauksen amerikkalaisen maaseudun romuromantiikka. Ja syödä kelpo lounas.

Oklahoman punaiset pellot

Illansuussa saavuimme Oklahoman pääkaupunkiin, Oklahoma Cityyn. Osavaltion nimi tulee osuvasti täällä asuvan Choctaw-heimon kielen sanoista Okla (kansa) ja homa (punainen). Ajomatkalla silmiimme pisti voimakkaasti ruosteenpunainen maa-aines. Komeata on!

Yöpaikkamme on Broadway inn & Suites. 

Neljäntenä päivänä ajokilometrejä kertyi vähän yli 500.