5. ja 6. ajopäivä : Oklahoma City - Amarillo - Albuquerque

5. ajopäivä

Vietimme ansaitun lepopäivän Oklahoma Cityn polttavassa kuumudessa lepäillen, shoppaillen ja mm. National Cowboy & Western Heritage Museumiin tutustuen. 

Kumpikaan aamu Oklahoma Cityn Best Western Broadway -hotellissa ei mennyt putkeen. Hotelli oli suuri ja kaikin puolin mukiin menevä, mutta luvattu aamupala tuli molempina aamuina pari tuntia myöhässä. Ravintolan työntekijät eivät ilmaantuneet paikalle. Mañana, ei taida olla niin kellolleen elämä täällä, paitsi meillä, kun pitäisi ehtiä seuraavaan kaupunkiin ennen pimeän tuloa. Ei pisteitä tälle hotellille.

Museossa oli tehokkaan tuntuinen permanenttikone. Rouva taisi unelmoida toimivasta vikavirtasuojauksesta. 

Viidenteen ajopäivään mahtui kaksi museokäyntiä. Clintonissa piipahdimme Route 66 Museumissa ja hieman nyöhemmin Elk Cityn National Route 66 Museumissa. Varsinkin jälkimmäinen saa
suositukseni, sillä sisätilanäyttelyn lisäksi museo levittäytyi ulos. Pihapiiriin oli rakennettu aidon kokoinen vanha kylä, jonka rakennusten ikkunoista pääsi tiirailemaan elämänmenoa monenvuosikymmenen takaa, Route 66 varrelta.

Eksoottista, punaista mutaa

Tuuli, sietämätön tuuli

Eteläisen Oklahoman rehevyys loppui Teksasin siintäessä horisontissa. Alkoi entistä kuumempi ja kuivempi osuus. Tuuli riepoi. Se oli sietämättömän kova ja puuskainen. Kypärät pyörivät päässä. Harrikoiden matalat visiirit eivät saaneet kiitosta. Meillä on kaikilla niskat juntturassa. Lisäksi kuuma aurinko porottaa korkealta. Palaneita neniä ja poskipäitä. Kypärän visiiri onkin täällä ihan ykkösjuttu! 

Isommilla teillä raju tuuli ja ohi kiitävät rekat heiluttavat pyörää pelottavan paljon. Tuulen suunnasta riippuen takaa lähestyvän rekan ilmavirta puskee pyörää rajusti. Rekan vierellä on tasaisen kettumainen ilmavirtaus, kun taas rekan mentyä ohi voimakkaat ilmavirtapyörteet kieputtavat buutsit jaloista. Tälläisen pitkän pyöräletkan on mahdotonta ajaa kaasu pohjassa, sillä kaistojen väleissä puikkelehtiessa vetoketjumuodostelma hajoilee ja syntyy vaaratilanteita. Ajamme valtateillä keskimäärin 100 km/h. Kiireisimmät rekat menkööt ohi. Sitä paitsi mehän olemme lomalla.

Matkan varrelle osui muutamia ikivanhoja siltoja

Suomalainen jurous kohtaa amerikkalaisen kohteliaisuuden

Amerikkalaiset ovat tottuneita autonkuljettajia. Liikenne on sujuvaa ja kuljettajien käytös kohteliasta. Moottoripyöräletkalle annetaan auliisti tietä. Heilutellaan ja peukutellaan. Ei kiihkoilua, ei sekasortoa, ei minäminä-asennetta. Valtatiet ovat asfalttipintaisia, mutta betonipohjaisia ja hyvin hoidettuja, samoin useimmat pienemmät tiet. Vanha Historic Route 66 on paikoin monttuinen, joten eteensä täytyy tuijottaa, jos ei halua riesakseen rengasrikkoa tai kiukkuista takapenkin matkustajaa. 

Nämä amerikkalaiset ovat kovin kohteliaita muuallakin kuin liikenteessä. Meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa. Thank You, Thanks, Welcome, Excuse me, Sorry ja Please. Pieniä, mutta tärkeitä sanoja. Please tuntuu turisteilta unohtuvan luvattoman usein. Jos näille huudeille eksyt, yritä muistaa edes please, please. Thank You!

Amarillossa yövyimme Super 8 Amarillo Centralissa. 

Viidentenä ajopäivänä kilometrejä kertyi noin 450. 

Cadillac Ranch

6. ajopäivä

Amarillon aamu oli, noh, TUULINEN! Ensi töiksemme nappasimme Walmartista, paikallisesta Prismasta, spraymaalit ja suuntasimme Cadillac Ranchille. Kulttimaineen saavuttanut taideteos on pystytetty vuonna 1974 keskelle Amarillon peltomaisemaa. Cadillacit pönöttävät visusti paikoillaan, mutta ovat nykyisin monen sentin paksuisen spraymaalilerroksen peittämiä. Pakkohan sinne oli meidänkin jotain päästä tuhertamaan. Nimikirjaimet tai suomen lippu Cadillacin pintaan tiukassa vastatuulessa. Hmmm. Jollain porukasta lienee nyt takki ja ajohanskat isänmaan väreissä.

Tervetuloa Uuteen Meksikoon.

Uusi osavaltio, New Mexico, toivotti meidät tervetulleiksi puolilta päivin. Tai oikeastaan yhdeltätoista. Tämä oli nimittäin ensimmäinen osavaltioiden välinen raja, jossa vaihtui kellonaika. Siirsimme aikarautoja tunnilla taaksepäin. Tämä osavaltioiden raja oli merkitty poikkeuksellisen näyttävästi. New Mexicon puolella oli uusi, hieno matkailuneuvonta. Vaikutti siltä, että tämän modernin ja suuren keskuksen tiskiltä saisi ratkaisun kaikkiin matkantekoon liittyviin ongelmiin. Onneksi meillä ei ollut sellaisia.

Tasangot muuttuvat vuoristoksi

Kalliovuorten matalia huippuja

New Mexicon huikeat maisemat

Maisemat New Mexicossa ovat kuin suoraan Avara luonto -ohjelmasta. Kuivaa tasankoa, veden kaivamia kuivia jokiuomia, tuulen rapauttamia kallioita kaikissa okran ja keltaisen sävyissä. Kaunista lännenelokuvamaisemaa. Dramaattisin maisemanvaihdos koettiin juuri ennen Albuquerquen kaupunkiin saapumista. Route 66 kulkee Kallliovuorten eteläkärkeä hipoen ja kylläpä olikin kallioista. Isojen, tuulen pyöristämien kivenlohkareiden peitossa olevat vuoret toivottivat meidät majesteettisella tavalla tervetulleksi meksikolaistyyliseen kaupunkiin. Pilvenpiirtäjien sijaan matalia ja kauniita, savipintaisia taloja. Supermahtavaa! Olemme vapaapäivän tarpeessa, vietämme sen mielellämme Kalliovuorten kainalossa, Navajo-intiaanien mailla, Rio Grande -joen vieressä. 

Hotellimme täällä Albuquerquessa on Econo Lodge Old Town. 

Kilometrejä kertyi kuudentena ajopäivänä noin 500.