7. ajopäivä: Albuquerque - Holbrook

7. ajopäivä

Lepopäivän jälkeen koitti aurinkoinen, mutta viileä aamu Albuquerquessa, Kalliovuorten kainalossa, 1600 metrin korkeudessa. Lämpötila oli 11 c. Oli kaivettava aluskerrasto laukun pohjalta. Tuli tarpeeseen. Silloin tällöin ajoteillä on näkynyt liikennemerkkejä, joissa varoitellaan jäätyneistä tien pätkistä ja silloista. Alan ymmärtää miksi. Vuoristossa ja sen läheisyydessä lämpötila vaihtelee vuorokaudenajan mukaan paljon.

Ajomatka eteni rivakasti. Erämaamaisemat olivat komeita ja hymy kaikkien huulilla. New Mexico tarjosi parastaan. Matkamuistomyymälöitä alkoi olla reitillä melkoinen määrä. Etenkin tässä osavaltiossa ne olivat keskittyneet intiaaniaiheisten tuotteiden myyntiin. Useat tienvarsimyymälät olivat pieniä kojuja, joten vaikutti siltä, että tuotto menisi suoraan myyjälle tai valmistajalle, alkuperäiskansalle. Mokkasiineja, koruja, t-paitoja, nahkatavaraa. Isommissa matkamuistomyymälöissä oli tarjolla monenlaista muuta turhaketta, kuten vaikka skorpioneja. Sellaisia lasipallon sisään upotettuja skorpioneja. Teksasissa oli myynnissä avaimenperiä, joissa roikkui kalkkarokäärmeen päitä. Sillä tavalla. En ostanut. En siksi, että hirvitti, vaan siksi, että eläinten paikka on mielestäni luonnossa. Ei eläintarhoissa, ei käärmenäyttelyissä, ei avaimenperissä, vaan luonnossa.

Päivän puolessa välissä saavuimme Arizonaan. Jälleen vaihtui aikavyöhyke. Te siellä Suomessa, jotka kaipaatte hektiseen elämäänne niitä kuuluisia lisätunteja, muuttakaa Amerikkaan. Täällä kun köröttelee menemään idästä länteen, saa lähes joka päivä yhden ilmaisen lisätunnin!

Punaisella maalattu Painted Desert

Painted Desert ja Petrified Forest

Päivän huippuhetket koimme Petrified Forestin kansallispuistossa. Puiston läpi ajettiin asfaltoitua tietä pitkin. Portilta saimme kartat, joista bongattiin mielenkiintoisimmat paikat. Levennyksillä pysähdyttiin ihastelemaan maisemia. Karttaa ei tarvita suunnistamiseen, tältä tieltä ei päässyt eksymään. Tässä maassa kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi ja niin, että autolla pääsee kaikkialle. Kävellä ei tarvi, saati juosta. Kaloreita ei tarvi kuluttaa kuin drive in -ruokapaikan noutoluukulla. Jokos minä muuten mainitsin siitä, että valtateiden varsilla on suuria kylttejä, joissa kerrotaan, että edessä olisi Fuel Exit, liittymä, jossa on huoltoasemia. Näiden kylttien lisäksi on vielä suurempia Food Exit -kylttejä. Ne tarkoittavat liittymiä, joista pääsee lihapatojen ääreen. Subway, McDonald's, KFC...

Petrified Forest

Niin, se kansallispuisto. HUIKEA! UPEA! HIENO! Ajoimme autiomaassa 20 mailin matkan suut auki, silmät selällään. Painted Desert, ensimmäinen osuus reitin pohjoisosassa, oli värikästä, monisävyistä autiomaata. Kaunista! Loppumatka taas oli häkellyttävää, vaaleaa kuumaisemaa. En tiedä miten kuvailisin kaikkea sitä. Tekisi mieli vaihtaa buutsit vaelluskenkiin, heittää rinkka selkään ja sujahtaa valkoisten kukkuloiden välistä patikoimaan. Retkeilyreittejä näyttää olevan jonkun verran. En kestä. Kateeksi käy niitä amerikkalaisia, jotka uskaltatuvat luontoon, ulos muskeliautoistaan.

Kivettyneet puut

Puisto on kuuluisa uskomattomista, yli 200 miljoonaa vuotta sitten kivettyneistä puun rungoista. Valitettavasti ei ole aikaa kirjoittaa puiden syntyhistoriasta, mutta kehotan lukemaan aiheesta tiivistelmän vaikka wikipediasta. Todella, todella mielenkiintoista. Ja todella, todella hienoja kiviä!

Huh. Olipahan päivä. Illalla suuntasimme kohti Holbrookia. Siellä meitä odotti tiipii-majoitus Wigwam motellissa.

Ajokilometrejä kertyi tänään noin 400.