8. ajopäivä: Holbrook - Grand Canyon - Williams

Huomenta Wigwamista!

8. ajopäivä

Herätys legendaarisessa tiipiikylässä oli viileä. Wigwamien seinät olivat toki jykevät ja muuratut, eivät pelkkää telttakangasta, mutta taisimme olla illalla niin väsyneitä, että unohdimme kytkeä lämmityslaitteen päälle. Vielä on tottumista paikalliseen ilmastoon, hiostavan kuumiin päiviin ja viileisiin öihin. 

Motoristin aamupala

La Posada

Hotellilla ei ollut tarjolla aamupalaa. Sen sijaan hurautimme ruokailemaan viereiseen kylään, Winslowiin. Siellä on historiallisesti merkittävä suojelukohde, 1930-luvulla valmistunut nostalginen hotelli, La Posada. Sujahdimme lähes huomaamattomasti amerikkalaisten, yläluokkaisten eläkeläisten joukkoon ja nautimme suurella ruokahalulla reissumme maukkaimman ja eittämättä myös kalleimman aamiaisen. 

Mikäs se tämä on?

Intiaanit

Kahdeksantena ajopäivänä poistuimme tutulta Route 66 -tieltä. Suuntasimme pohjoiseen, Grand Canyonille. Ajelimme Arizonan suoria teitä pitkin pari sataa kilometriä. Mutkatonta menoa entisillä Apache- ja Navajo-intiaanien valtavilla, aakeilla mailla. Kuten tiedämme, nykyisin intiaanien asuinalueet on rajattu pienempiin reservaatteihin, joita mm. täällä Arizonan ja New Mexicon osavaltiossa on useita. Näissä reservaateissa asuu noin 200 000 intiaania. Ajoreitillemme osuneet reservaatit, traileri- ja hökkelikylät aiheuttivat allekirjoittaneessa suurta surua ja ahdistusta. Taas olisi aihe, josta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, surullisen kirjan. 

Reservaattien lisäksi matkan varrelle osui vulkaanisia maisemia. Minä olin kuvitellut, että USA:n vulkaaniset alueet sijoittuvat Yellowstonen kansallispuiston huudeille, mutta tarkempi kartan pyörittely osoitti, että näiltäkin leveyspiireiltä löytyy entisten tulivuorten jäännöksiä. Mustaa laavakiveä ja selviä kraaterimuodostumia. Hienoja!



Upea, mahtava Grand Canyon

Saavuimme Grand Canyonille idästä päin, Navajo-portin suunnalta. Matkalla portille vuoristotie mutkitteli Little Colorado -joen reunan tuntumassa. Upea kanjoni teki suuren vaikutuksen. Oli vaikea kuvitella, mitä kaikkea olisi vielä edessä.


Itäiseltä Navajo-portilta oli 35 kilometrin matka Grand Canyon Visitor Centerille. Ajoimme tuon reitin. Tie seurasi lähes koko matkan kanjonin reunaa. Matkan varrella oli useita pysähdyspaikkoja näköalatasanteineen. Jo ensimmäisellä pysähdyspaikalla seisahtui veret. Siinä se nyt oli. Tämän reissun ehdottomasti odotetuin, uhkein ja henkeäsalpaavin näky. Tuhansia tarinoita ja miljoonia kuvia kauniimpi Grand Canyon! Nöyräksi veti. Henki salpaantui. Ihastutti ja itketti. 

Punaista ja okraa auringonlaskun aikaan, valkoista ja hiekan sävyjä kirkkaassa päivänvalossa. Colorado-joki kiemurtelee rotkon pohjalla 1500 metrin syvyydessä, 450 kilometrin matkalla. Eroosion ja virtaavan veden muovaama rotko on ehdottomasti komeinta, mitä olen eläessäni nähnyt. Ei löydy sanoja.

Lyhyt dokumentti Grand Canyonista katsottavissa täältä (2:29 min)
Vauhdikkaamman videon voit katsoa täältä (3:35 min)

Grand Canyonilta palasimme takaisin Route 66:lle, pieneen Williamsin kaupunkiin, jossa yövyimme Americas Best Value Inn -hotellissa.

Ajokilometrejä kertyi noin 400.