Takana onnistunut Road Trip ja muhkeat 4600 ajokilometriä

Route 66 - olipas se!

Harley Davidsonin matkamittariin kertyi lopulta uskomattomat 4600 kilometriä! Route 66 -reitti on noin 4000 kilometrin mittainen, mutta meidän reissua pidensi piipahdukset Grand Canyonilla, Las Vegasissa ja Kuolemanlaaksossa. Kiertoreitit olivat jokaisen ylimääräisen kilometrin arvoisia! Upeiden maisemien lisäksi mahtavinta koko reissussa oli se, että pyörät pysyivät ehjinä ja tärkeintä se, ettei kukaan meistä loukkaantunut tai sairastunut pahemmin. Myös säät suosivat meitä. Olemme seuranneet uutisista, kuinka keskilännestä lähtömme jälkeen Illinoisissa ja Missourissa on satanut vettä kaatamalla, myrskynnyt ja tulvinut ennätyksellisesti. Kokonaisia rakennuksia ja lähiöitä on jäänyt veden alle. Tulvavedet ovat vallanneet tutut automarketit ja parkkipaikat. Me livahdimme noilta seuduilta lähes kuivin nahoin. Sen jälkeen ei olekaan vettä näkynyt. Olemme olleet super onnekkaita! 

Kaksi viikkoa tien päällä moottoripyörillä. Aika kului kuin siivillä. Ajopäiviä kertyi yhteensä yksitoista, niiden välissä oli kolme lepopäivää. Lisäksi vietimme pari vapaapäivää ennen ja jälkeen ajon. Pyörämatka oli fyysisesti haastava. Lihakset ovat yhä jumissa, etenkin kuljettajalla. Hänen hartioita särkee ja alaselkää jomottaa. Minun häntäluu, joka on aikoinaan murtunut kaksi kertaa, muistutti itsestään loppumatkasta. Pääsin kuitenkin vähällä, olin pelännyt pahempaa. Takareidet olivat ajoittain tulessa, kuumuus oli toisinaan piinallista ja pää oli lähellä irrota tuulisilla moottoriteillä, mutta epämukavat olosuhteet kuuluvat tämän kaltaiseen reissaamiseen. Jos niitä ei siedä, on parempi varata itselleen all inclusive -seuramatka aurinkorannalta.

Takki on tyhjä. Mielessä pyörii tällä hetkellä niin paljon tapahtumia, maisemia ja tunteita, etten tiedä mistä aloittaisin kokemusten purkamisen. Olen tähän ikään mennessä matkustellut paljon, nähnyt maailmaa, kiertänyt sitä yhdessä ja yksin, pääosin reppu selässä, mutta yhdelläkään matkallani en ole kokenut näin paljon. Tämä matka on ollut elämäni hienoin. Olen mykistynyt ajoreitin tarjoamista vaihtuvista maisemista, luonnonnähtävyyksistä, suurkaupungeista ja erilaisista sääoloista. Olen hämmentynyt amerikkalaisten kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Lisäksi olen huvittunut siitä, miten elokuvien ja tv-sarjojen luomat mielikuvat tästä maasta ovat osoittautuneet todeksi. Kuten jo aiemmin blogissa mainitsin, tämä matka on tuntunut siltä, kuin seikkailisin pitkässä amerikkalaisessa elokuvassa ja sen tutuiksi käyneissä lavasteissa. 

Matkailun tarkoitus on mm. kokea uutta ja laajentaa maailmankuvaa. Allekirjoitan. Ymmärrän amerikkalaisia paljon paremmin nyt kuin ennen. Ymmärrän esimerkiksi sen, miksi amerikkalaiset eivät alati matkusta ulkomaille saakka kerätäkseen kokemuksia, löytääkseen uusia maisemia. USA:ssa on matkailijan näkökulmasta kaikkea mitä kuvitella saattaa: lumihuippuja, autiomaita, laskettelukeskuksia, hiekkarantoja, suurkaupunkeja, meriä, vuoristoja, järviä, tasankoja, lämpöä, kuumuutta ja pakkasta. Maa on niin valtava, huikean suuri, että ymmärrän nyt myös sen, miksi koulun historiantunneilla keskitytään opiskelemaan lähinnä oman maan ja lähialueiden vaiherikasta menneisyyttä. Opiskeluaika ei vain voi riittää muiden kulttuurien syventäviin opintoihin.

Suurimman pettymyksen tällä matkalla aiheutti USA:n ympäristöasioiden tola. Mielestäni jenkit eivät ole ympäristöasioissa kantaneet korttansa kekoon. Oli ahdistavaa nähdä, miten hotelleissa ja useimmissa ravintoloissa käytetään kertakäyttöastioita ja vieläpä sellaisia kertakäyttöastioita, jotka on yksittäispakattu muoviin! Jokainen muovimuki omassa pienessä muovipussissa. Käytön jälkeen kaikki astiat kipataan tunteetta roskakoriin. Ruokakauppojen hyllyt notkuvat valmiiksi kuorittuja hedelmä- ja vihanneslohkoja muoviin pakattuna - kuinkas muuten. Eikä siinä vielä kaikki. Miltä kuulostaa kuoritut banaanit muovissa. Tai keitetyt ja kuoritut kananmunat muovissa! Kaiken kukkuraksi kaikki nämä muovituotteet pakataan puolestasi kassalla muovikasseihin. Useisiin muovikasseihin. Jopa kartongista valmistettu, tukeva, kantokahvallinen sixpack pakattiin vielä omaan muovipussiin. Minä kuluttajana, näin tietenkin vain pintaraapaisun jäteongelmasta. Mikä mahtaakaan olla ympäristöasioiden tila amerikkalaisessa teollisuudessa...

Tämän blogi on tullut päätökseen. Sen kirjoittaminen on ollut haastavaa. Nettiyhteydet ovat olleet kovin vaihtelevan tasoisia, kirjoitusolosuhteet surkeat ja aikaa liian vähän. Toivottavasti kuitenkin nautitte poukkoilevasta kyydistä. Eniten toivon, että blogista olisi hyötyä niille, jotka haaveilevat Route 66 -matkasta moottoripyörillä. Jatkakaa haaveilua. Haaveet on tehty toteutettaviksi!

Explore. Dream. Discover.

Kiitokset:

Kiitos matkanjohtajalle, Mad.Biken Severi Virolaiselle onnistuneesta navigoinnista, huolellisista järjestelyistä, rauhallisesta asenteesta ja pitkästä pinnasta! 

Kiitokset myös rakkaalle kuljettajalleni turvallisesta matkasta ja äärimmäisen huolehtivasta otteesta. Lähtisin kanssasi uudestaan maailman ääriin, vaikka heti huomenna.

Lopuksi iso kiitos koko mukana olleelle ryhmälle. Kiitos yhteisistä hetkistä, hikisistä päivistä, äänekkäistä illoista, pyörien pärinästä, ennakkoluulottomasta asenteesta ja piristävistä huutonauruista.

Kiitos, Thank You, Thanks!

Lopuksi muutama vinkki matkaan aikoville motoristeille:

Reitti ja kartta

Route 66 -reitin voi ajaa molemmin päin. Jos haluaa matkalleen näyttävän päätöksen, suosittelen ajamista idästä länteen, sillä saapuminen Santa Monica Pierille tuntuu matkan päätteeksi juhlavalta. Raikas meri-ilma ja pauhaavat Tyynen valtameren aallot antavat väsyneiden motoristien juhlahetkeen oman lisämausteensa. Mikäli aikaa matkustamiseen on vähän tai haluat jostain muusta syystä ajaa vain osan reitistä, ehdotan, että lähdet ajomatkalle Saint Louisista. Sinne pääsee lentäen notkeasti ja niiltä main maisemat alkavat muuttua päivä päivältä mielenkiintoisimmiksi. Käy ehdottomasti matkan varrella Petrified Forestissa, Grand Canyonilla ja Kuolemanlaaksossa. Kansallispuistoihin on merkityltä 66-tieltä hieman matkaa ja porteilla pääsymaksut, mutta tämän kokoluokan reissussa ne tuskin muodostuvat kynnyskysymyksiksi. Näin upeita maisemia et muualta löydä!

Vuokraa pyörä, jossa on navigaattori. Sen lisäksi olisi hyvä olla puhelin ja siinä Google Maps. Voit ostaa navigointia varten luuriisi paikallisen nettiliittymän tai ladata puhelimesi Google Maps-sovellukseen offline-alueen, joka toimii ilman mobiilidataa. Lisäksi puhelimelle tarvitaan tietenkin oma teline.

USA:ssa on useita samannimisiä kyliä ja kaupunkeja. Ole tarkkana, ettet navigoi vahingossa väärään osavaltioon.

Ajaminen, liikenne ja yleinen turvallisuus

Meidän ajomatkan epämukavimmat hetket aiheutti tuuli. Amerikassa tuntuu tuulevan usein ja voimakkaasti, todella voimakkaasti. Vastaavassa tuulessa pysyisit Suomessa pirtin lämmössä. Pyörän visiirin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Ajettaessa kovalla vauhdilla, kannattaa kiinnittää huomiota myös ympäristöön. Teiden varsilla ei tuntunut olevan lainkaan ns. hirviaitoja, vaikka pienistä hirvieläimistä varoiteltiin usein. Suurien tasankojen alueilla valtavia karjalaitumia ympäröi ainoastaan kevyet piikkilanka-aidat. Pihvikarjaa näkyikin teiden varsilla, aitojen väärällä puolella useasti. Teiden sivuilla näkyi myös paljon renkaiden riekaleita ja eläinten raatoja. Pyörien välimatkat kannattaa pitää reilun mittaisina.

Erittäin vilkas rekkaliikenne tekee ajamisesta ajoittain haastavaa. Isot yhdistelmäajoneuvot paahtavat melko suurilla nopeuksilla ja liikuttavat ympärillään suuria ilmamassoja. Me sovitimme ajonopeutemme rekkojen tahtiin, välttääksemme suurimmat turbulenssit. Amerikkalaisessa liikennekulttuurissa ei onneksi kiristellä hampaita, vilkutella valoja eikä raivota otsa pinkeänä ratin takana. Kuljettajat ottavat hienosti huomioon muut tienkäyttäjät. Jopa rekat antavat tietä auliisti. Teiden varsilla ja etenkin risteysalueilla näkee usein poliisipartioita tai aitoja sheriffejä. Apua on saatavilla nopeasti, jos liikenteessä ilmenee hankaluuksia.

Varusteet

Moottoripyörävarusteet ovat tärkeä osa ajomukavuutta ja turvallisuutta. Umpikypärä lienee tällä mantereella liian kuuma kesäaikaan. Allekirjoittanut suosittelee lämpimästi viileämpää avokypärää ja sen varustamista pleksillä. Visiiri suojaa tuulelta, lentävältä hiekalta, polttavalta auringolta sekä kasvoihin kopsahtelevilta ötököiltä ja kiviltä. Mukavuutta lisää, jos kypärässä on avattavat tuuletusaukot. Ota matkalle mukaan ajotakeistasi se, jossa on eniten tuuletusaukkoja. Paahtavassa helteessä on helpottavaa saada takin sisään läpiveto. Sama koskee ajohousuja. Valitse tuuletusaukolliset ja kankaiset. Ne liimaantuvat ihoon kiinni pienemmällä todennäköisyydellä kuin nahkahousut. Ajokenkinä toimivat parhaiten buutsit. Niillä voi tepastella huoletta pensaikossa ja kivikoissa ja pitkävartiset saappaat pitävät veden ja hienon hiekan ulkopuolella.

Tavat

Amerikkalaiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä. Tässä maassa pyydellään anteeksi, vaikkei aina olisi syytäkään. Kukaan ei rynni eikä törmäile tungoksessa. Kanssakulkijat otetaan huomioon. Amerikkalainen kuuntelee aina ja auttaa varmasti. He hymyilevät ja tervehtivät kaduilla ja kassajonossa, ja tekevät sen luontevasti ja rennosti. Älä ole pohjoisen juntti, hymyile ja opettele sanomaan edes Thank You, Excuse me ja Please!

Ruoka ja tauot

Ruokaa on saatavilla kaikkialla ja jokaiseen kellonaikaan. Valtateiden varsilla on pikaruokapaikkoja tuon tuosta. Nälkä ei tässä maassa pääse yllättämään! Jos pidät sokerista, olet saapunut taivaaseen. Leivoshyllyt ovat pitkiä ja limsakaapit valtavia. Tavallista, makeuttamatonta vichyä on turha etsiä, makeuttamaton kahvimaitokin on kiven takana. Sokeroituja vaihtoehtoja sen sijaan löytyy joka hyllystä ja hyllyjen väleistä. Hanavesi on hyvää ja juomakelpoista kaikkialla Amerikassa.

Raha

Amerikassa maksaminen perustuu yhä käteisen käyttöön. Suuremmat ostokset voi maksaa kortilla, mutta kahvit, kokikset ja sämpylät on tapana maksaa käteisellä. Eurooppalaisen sirullisen luottokortin käyttö on hidasta. Korttipäätteet edellyttävät useita napin painalluksia ja varmennuksia ja parhaimmassa tapauksessa vielä nimikirjoituksen kömpelölle kirjoitusalustalle. Jono takanasi kasvaa, kahvi jäähtyy ja kassaneiti hermostuu. Maksa seteleillä. 

Erilaisia kolikoita on jenkeissä paljon. Ne ovat epäloogisen kokoisia ja hyödyttömiä. Pidä itselläsi vain dollarit ja quarterit ja tiputa pienemmät lantit kassoilla oleviin kulhoihin. Pikkukolikoilla ei tee yhtikäs mitään, painavat vain turhaan taskun pohjalla ja sekoittavat pakkaa. Riittää, että joudut tuskailemaan seteleiden kanssa, jotka nekin kaikki näyttävät keskenään samalta!

Tippaaminen

Jos olet kapinallinen ja päätät kuitenkin keräillä niitä pienen pieniä lantteja, älä käytä niitä tippaamiseen. Se on epäkohteliasta. Tipit annetaan seteleinä. Laskut pyöristetään aina ylöspäin, vähintään seuraavaan dollariin. Sen päälle lasketaan tippi, noin 15 %. Tippaa aina tarjoilijoita ja taksikuskeja. Muista myös jättää hotellisiivoojalle tippiä, vaikka pöydän reunalle. Itselläni kesti hetken tajuta, miksi siivooja oli kovin surullinen kuullessaan, etten halua huonettani siivottavan joka päivä. No cleaning -lappu ovessa tarkoitti siivoojalle lähes palkatonta keikkaa, sillä useiden  palveluammattilaisten palkat koostuvat suurimmaksi osaksi tipistä.